Positiivisuudella kohti huippua

Urheilupsykologi Tiina Röningin luennoi to 23.2. HLU:n järjestämässä psyykkinen valmentautuminen urheilijan taitona -koulutuksessa. Röningin perusviesti oli positiivisen asenteen ja toiminnan positiivinen merkitys valmentamisessa. Itseluottamusta ja motivaatiota ei synny itsestään vai niitä voi ja pitää harjoitella.

Tunteet ohjaavat kehoa

Miksi ampumahiihtäjä ampuu viimeisen ampumapaikan viimeisen laukauksen ohi? Syynää ei ole herkkä liipasinsormi. Sormi tekee vain sen, mitä pää määrää. Näin voisi kiteyttää urheilupsykologi, Tiina Röningin sanoman kuuntelijoille. 

- Tunteita emme voi hallita, mutta niiden vaikutuksia toimintaamme voimme. Tämä vaatii kuitenkin harjoittelua, kuten muutkin asiat, joissa urheilija haluaa kehittyä, Röning painotti.

Tunteita tulee ja menee, kuten pilviä taivaalla. Oleellista on, että urheilija tunnistaa itselleen negatiiviset tunteet ja ennen kaikkea  niiden negatiiviset vaikutukset kehoon.

- Urheilijan pelätessä epäonnistumista, toista kilpailijaa tai mitä tahansa, hän tulisi pysäyttää tuo ajatusmalli. Pysäyttäminen ei onnistuu ajattelemalla, etten ajattele vaan vaihtaa ajatus toiseen. Urheilijan kannattaa opetella kolme positiivista lausetta, jotka hän ottaa käyttöön, kun negatiiviset tunteet nousevat pintaan, Röning opasti.

- Olen tehnyt tämän ennenkin, minä osaan tämän, minä selviän tästä, Röning antoi esimerkkejä. Näitä ei voi opetella kriisihetkellä, vaan niitä pitää harjoitella siinä missä lajitaitoja muutenkin harjoitellaan, hän painotti.

Positiivisen palautteen antamista kannattaa harjoitella  

Urheilijat kannattaa opetella analysoimaan omaa suoritustaan hyvinkin nuoresta alkaen.

- Aluksi (8–11-vuotiaana) palautteen antamista voidaan opetella temppujen kautta, antamalla tempuille ja asioille nimi, joita toistetaan paljon, Röning ohjeisti.

- Tempun jälkeen lapselle annettaan vaihtoehto, oliko temppu kiva/tyhmä, helppo/vaikea jne., näiden avulla lapsi oppii arvioimaan suoritusta muutenkin kuin ihan hyvä tai huono, Röning kertoi.

Abstraktia ajattelua vaativia ohjeita ja palautteita voidaan ottaa mukaan ja odottaa myöhemmin. Näiden aika tulee noin 14–16 vuoden iässä. Positiivisen palautteen antamisessa oleellista on valmentajan esimerkki. Lapset oppivat 80 % mallista ja vain 20 % sanoista.

- Valmentajan kannattaa siis antaa itsekin itselleen positiivista palautetta, silloin kun on sen aika. Ja tämä kannattaa tehdä valmennettavien edessä, Röning rohkaisi.

- Kyllä valmentaja voi ihan hyvin todeta, että tänään pidin hyvät harjoitukset, Röninig nauroi.

Hän kuitenkin painotti, että onnistumisesta pitää palkita onnistumisen jälkeen.

- Epäonnistumisen jälkeen valmentajan tärkein tehtävä on valmentaa, eli antaa neuvoja ja ohjeita, jotta onnistuminen tulee, Röning vakavoitui.

- Henkisessä valmentautumisessakaan ei ole oikotietä, eikä sen kanssa kannata pitää kiirettä. ”Kannattaa harjoitella yhtä asiaa kauden aikana, Röning totesi lopuksi.  

Luento oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Tökkivästä esitystekniikasta huolimatta, Röning sai hyvän palautteen. Näihin on helppo yhtyä, ja täytyy sanoa, että kolme tuntia meni todella nopeasti. Palautteiden perusteella, tulemme tapaamaan saman aiheen parissa myöhemminkin.

Kiitos kaikille osallistujille ja Tiinalle sekä pahoittelut teknisistä ongelmista.

Jani Järvelin
seurakehittäjä